Cyril Ornadel

Cyril Ornadel (2. joulukuuta 1924 Lontoo, Englanti – 22. kesäkuuta 2011 Israel) oli brittiläinen viihdesäveltäjä ja kapellimestari. Hänen tuotteliain kautensa oli 1950- ja 1960-luvuilla.

Hänen isänsä oli vaatetustehtailija, joka tahtoi pojan ryhtyvän työnsä jatkajaksi. Poika oli kuitenkin päättänyt valita muusikon ammatin ja aloitti opiskelut Royal College of Musicissa, mikä aiheutti hänelle välirikon isän kanssa. Välirikko oli jopa niin vakava, että isä ilmiantoi poikansa, koska tämä soitti pianoa yökerhossa ja seurusteli opiskelutoverinsa kanssa. Molemmat olivat oppilaitoksen sääntöjen mukaan kiellettyjä, ja hänet erotettiin oppilaitoksesta.

Erottamisen jälkeen Ornadel liittyi ENSA:an, jonka mukana hän oli viihdytyskiertueilla liittoutuneiden rintamalla toisen maailmansodan aikana. ENSA (Entertainments National Service Assiociation) oli järjestö, joka oli perustettu tätä tarkoitusta varten Britannian armeijan yhteyteen.

Kapellimestarina

Sodan jälkeen hän kiinnostui näyttämömusiikista ja toimi orkesterinjohtajana erilaisissa varieteeohjelmissa. Vuonna 1950 hänestä tuli 25-vuotiaana West End -teatterin kaikkien aikojen nuorin ylikapellimestari. Hän oli mukana Take it From Here-kuunnelmasarjassa, jota radioitiin BBC:ssä vuodesta 1948 vuoteen 1960.

Yleisön tietoisuuteen ja suosioon hän nousi johtaessaan orkesteria ITV-televisioyhtiön Sunday Night -varieteeohjelmissa Lontoon Palladium-teatterissa. Ohjelmasarjaa tehtiin 1955–1967.

Samanaikaisesti hän oli kapellimestarina monissa suosituissa musikaaleissa, kuten Kismet, Call me Madam, Wonderful Town, The King and I, Kiss Me Kate, Plain and Fancy ja tunnetuimpana My Fair Lady.

Säveltäjänä

Musikaalien johtamisen lisäksi hän myös sävelsi niitä. Ensimmäisenä ilmestyi Star Maker (1956), ja vuonna 1963 hänen tunnetuin teoksensa Pickwick. Se perustuu Charles Dickensin romaaniin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit.

Vuonna 1973 sai ensi-iltansa musikaali Treasure Island (Aarresaari), joka perustuu Robert Louis Stevensonin samannimiseen romaaniin. Seuraavaksi tuli The Great Expectations (Suuria odotuksia, 1975), joka perustuu myös Charles Dickensin romaaniin (romaani on suomennettu). Hän sävelsi vielä musikaalin Once More Darling (1978).

Monista hänen sävellyksistään on tullut ikivihreitä. Suosituimpia ovat olleet ”Portrait of My Love” ja ”If I Ruled the World”.

”Portrait of My Love” oli hitti vuonna 1960 Matt Monron levyttämänä. Suomessa se tunnetaan nimellä ”Haavekuva”, ja sen ovat levyttäneet muun muassa Olavi Virta (1961), Timo Jämsen (1961) ja Topi Sorsakoski (1991). ”If I Ruled the World” on Pickwick-musikaalista, ja sen teki maailmalla tunnetuksi musikaalin pääosassa esiintynyt Sir Harry Secombe. Eino Grön on levyttänyt sen suomeksi vuonna 1974 nimellä ”Jos saisin nyt maan”.

Ornadel sävelsi myös paljon elokuvamusiikkia ja musiikkia televisiosarjoihin, kuten Edward VII, The Strauss Family ja science fiction-sarja Safiiri ja Teräs.

Yhteistyökumppaneita

Ornadel aloitti 1950-luvulla menestyksellisen yhteistyön sanoittaja ja käsikirjoittaja David Croftin kanssa, ja he tekivät useita satoja lauluja BBC:n varieteeohjelmiin.

Hänellä oli yhteistyökumppaneina myös monia tunnettuja muusikoita ja näyttelijöitä, muun muassa kapellimestari Leonard Bernstein, laulajat Bing Crosby, Nat King Cole ja Mario Lanza ja näyttelijät Yul Brynner, Judy Garland ja Rex Harrison. Harrisonista kerrotaan, että hänen varalleen oli tehty suunnitelma My Fair Ladyn ensi-iltaan Lontoossa 1958. Koska häntä luonnehdittiin pikkutarkaksi ja hankalaksi, Ornadel oli varautunut siihen, ettei Harrison hyväksy häntä kapellimestariksi. Tämän vuoksi musikaalin aikaisemmin Broadwaylla johtanut kapellimestari Franz Allers oli takahuoneessa päivystämässä. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja Ornadel johti esityksen.

Eipä Ornadel itsekään saanut aina kehuja. Vaikka häntä ihmisenä pidettiin miellyttävänä ja ystävällisenä, monet orkesterimuusikot kuvailivat häntä kovaksi kurinpitäjäksi ja simputtajaksi.

Palkinnot

Ornadel sai Ivor Novello -palkinnot muun muassa edellä mainituista kahdesta ikivihreästä sekä Treasure Island- ja The Great Expectations -musikaaleista. Monet hänen levytyksistään ovat myyneet kultalevyyn oikeuttavan määrän.

Yksityiselämä

Ornadel solmi 1961 avioliiton israelilaissyntyisen Shoshana Shapiran kanssa. Perheeseen syntyi kaksi poikaa ja tytär. Jäätyään eläkkeelle 1989 hän muutti vaimonsa kanssa Israeliin ja asui siellä kuolemaansa saakka. Israelissa hän kirjoitti omaelämäkertansa Reach for the Moon, joka julkaistiin vuonna 2007.

Aiheesta muualla

• Nekrologi The Independentissä (englanniksi)
• Nekrologi The Guardianissa (englanniksi)
• Nekrologi Daily Telegraphissa (englanniksi)
• Cyril Ornadelin suomeksi levytetty sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)